Kakishibu: tuhat vuotta japanilaista kakitanniinia kalaverkoista saippuaan

Kakisaippua voi näyttää tuoreelta internet-löydöltä. Sitä se ei ole. Sen toiminnan takana oleva ainesosa, kakitanniini, on ollut Japanissa arkikäytössä vähintään tuhat vuotta nimellä kakishibu. Kun tiedät, mistä se on peräisin, on helpompi arvioida, mitkä nykyaikaiset tuotteet ovat aitoja.

Mitä kakishibu on

Kakishibu on raakojen, suuta supistavien kakien eli persimonien (Diospyros kaki) mehua, joka murskataan ja jätetään käymään yhdestä kolmeen vuotta. Raa'at kakit ovat lähes syömäkelvottomia, koska ne ovat täynnä tanniineja, samaa yhdisteryhmää, joka saa vahvan teen ja punaviinin tuntumaan suussa kuivalta. Käyminen tiivistää tanniinit ja muuttaa mehun syvän punaruskeaksi. Valmis neste on yhtä aikaa luonnollinen säilöntäaine, vettä hylkivä aine, väriaine ja hajunpoistaja.

Missä sitä käytettiin

• Kalaverkot ja köydet. Käsitellyt verkot kestivät lahoamista ja merivettä paljon pidempään. Tämä on vanhin dokumentoitu käyttötapa, Heian-kaudelta lähtien.
• Paperi ja sateenvarjot. Kakishibulla käsitelty washi-paperi muuttuu vedenpitäväksi ja sitkeäksi. Sitä käytettiin sateenvarjoihin, sadetakkeihin, viuhkoihin ja kimonojen värjäyksessä käytettyihin sapluunoihin.
• Puu. Saketynnyrit, talojen ulkoseinät ja huonekalut käsiteltiin sillä. Väri tummuu auringonvalossa, ja siksi vanhoissa japanilaisissa taloissa on tuo lämmin ruskea sävy.
• Kangas ja haarniskat. Kakishibulla värjättyä puuvillaa käyttivät maanviljelijät ja kalastajat. Haarniskojen nahka- ja lakkaosia käsiteltiin sillä kosteutta ja hometta vastaan.
• Kansanlääkintä ja juomat. Kansanlääkinnässä sitä käytettiin palovammoihin ja supistavana aineena. Sakenpanijat käyttivät sitä juoman kirkastamiseen.

Säilöntäaineesta hajunpoistajaksi

Kaikkien näiden käyttötapojen taustalla on sama ominaisuus: tanniinit sitoutuvat proteiineihin, öljyihin ja hapettuneisiin yhdisteisiin. Juuri tämä sitoutuminen tuhoaa homeen kalaverkossa ja kiinnittää värin kankaaseen. 1900-luvun lopulla japanilaiset tutkijat alkoivat tutkia tanniinin kykyä neutraloida hajumolekyylejä, ja vuonna 2001 tutkimusryhmä tunnisti 2-nonenaalin yhdisteeksi, joka on ikääntyneiden aikuisten tunnusomaisen kehon hajun, kareishun, taustalla. Kakitanniinia pidettiin luontevana keinona nonenaalia vastaan. Kakisaippua seurasi nopeasti, ja siitä lähtien se on ollut tavallinen tuote japanilaisissa apteekeissa. Nonenaalioppaamme kertoo kemiasta tarkemmin.

Miksi tällä historialla on merkitystä ostaessasi

1. Ratkaisevaa on uute, ei tuoksu. Kakin tuoksu tai hedelmän kuva pakkauksessa ei tuo tuotteeseen tanniinia. Etsi ainesosaluettelosta aitoa kakiuutetta (Diospyros kaki).
2. Saippua ei ole kakishibua. Kakishibu tiivistyi vuosien käymisen aikana. Nykyaikaisessa kakisaippuassa uute on yksi ainesosa puhdistavassa pohjassa, joten arvioi sitä saippuana eikä perinteisenä nesteenä.
3. Sen kanssa on aina käytetty jotain muuta. Käsityöläiset sekoittivat kakishibua öljyihin ja lakkoihin. Saippuassa tanniini tarvitsee rinnalleen kosteuttavia ainesosia, muuten se kuivattaa ihoa. KAKIORA yhdistää sen tästä syystä saippuattomaan pohjaan, jossa on glyseriiniä ja ihoa pehmentäviä emolientteja.

Kakishibu nykyään

Perinteistä kakishibua valmistetaan yhä Kiotossa, Narassa ja Gifussa, ja Japanin ulkopuolella se on löytänyt uusia käyttötapoja luonnollisena puunsuoja-aineena ja tekstiiliväriaineena. Saippua on sen laajimmin käytetty nykyaikainen muoto. Idea ei ole uusi; pakkaus on.

Lue lisää

• Kakisaippuan hyödyt
• Toimiiko kakisaippua oikeasti?
• Kakisaippuan sivuvaikutukset ja herkkä iho